Oikeesti vituttaa nyt niin paljon. Ääni on lähteny, pää räjähtää, vatsa on kipee ku en oo pystyny syömää lähes mitään ja kurkku on tulessa. Yöllä tuntu just siltä et mieluummin kuolis ku kestäis tätä ihme flunssaa. Eikä loppu viikkoo pääse kouluu. Nyt loppu viikko aikaa sitte hukkua ajtuksiinsa ja kuolla tähä masennukseen.

Mul ja mun kaveril on sopimus. Mä annoin sille mun yhen käsikorun, oon saanu sen mun entiseltä isäpuolelta ja se on hyvin tärkee mulle, saan sen takas vasta ku oon ollu kaksi kuukautta ilman itsenivahingoittamista.Mä olin niin lähellä jo pelkkää kuukautta, mutta ei. Se ei ollu viiltelemistä tai ihon polttamista niinku yleensä. Mä vaan revin mun ihoa rikki vähän tiistaina. Mut nyt kuukaus ei tuntuis kuukaudelta saatika sitten kaks. Sovittii mun kaverin kaa et se lähti alusta. Taas.Tää on nii turhauttavaa. 

Miksi ihmiset viiltelee. Osa huomiosta. Se on typerää. Sil saa vaa huonoa huomiota, kiusallisia keskusteluja ja ongelmia. Mut sitten kun on oikeesti ongelmia. Väkivaltaa perhees tai jotain joka jättää mielee ja sydämeen syvät arvet, ja henkinen tuska on todella kova, viiltely tuntuu ainoolta keinolta selviytyä. Fyysinen kipu peittää henkisen tuskan. Se kestää hetken, fyysinen kipu siis, ja sitten viillellään uudelleen. Sit jossai vaiheessa tajuu olevansa koukussa. Siit ei pääse eroo. On tottunu siihen et se auttaa eikä tajuu miks pitäis lopettaa jokin mikä auttaa. Ihmiset sanoo et siitä jää arvet ja se sattuu ja se ei oo hyväks. No vittu, ne arvet on pikkasen kivuttomammat käsissä ku mielessä. Ja miks ne ei voi ajatella paljon se sitte on sattunu minkä takia on viillelly. Jos on tapahtunu jotai mikä ei oo todellakaa hyväks ni aika vähän liikuttaa onks viiltely hyväks kerran se auttaa. Se on ku lääke. Yliannostukseen voi kuolla ja ilman sekoaa.